Varo mitä toivot.
Koska toiveet voivat toteutua.
Viimeinen suuri haaveeni toteutuu tänä talvena: lähden
asumaan ja työskentelemään kolmeksi kuukaudeksi USA:han. Toisen haaveeni
toteutin kesällä, kun lähdin interreilaamaan kahdeksi viikoksi Eurooppaan.
Ulkomaille lähteminen pidemmäksi aikaa on varmasti aina
haastavaa. Mutta kun sinne lähtee koulun kautta keräämään opintopisteitä,
asioista tulee entistä vaikeampia ja paperisotaa pitää käydä läpi valtavat
määrät.
Miten siis päädyin tilanteeseen, jossa minulla alkaa reilun kuukauden päästä työharjoittelu Yhdysvalloissa? Jaan
kertomukseni pariin osaan.
Sähköpostien perusteella lähetin ansioluetteloni ja
hakemukseni Intelligentsia Internationalille 14. toukokuuta. Löysin heidän
harjoitteluilmoituksensa Turun yliopiston rekry-sivuilta. Pidin silmällä sivuston ilmoituksia ainakin
vuoden päivät ja lähetin muutamia hakemuksia. Mikään niistä ei kuitenkaan
tärpännyt.
Minulla on tapana nuolaista ennen kuin tipahtaa eli aloin esimerkiksi
suunnitella elämääni Lontoossa heti kun olin keväällä lähettänyt hakemukseni
erääseen firmaan. Pettymys on tietysti haaveilijalla kahta suurempi.
Vaikka olin siis kokenut jo monta pettymystä, en voinut olla
mainitsematta juuri lähteneestä hakemuksesta poikaystävälleni. Höpötin
vanhempieni autossa hänelle siitä, kuinka siistiä olisi päästä Jenkkeihin. Sinnehän
olen aina haaveillut pääseväni.
Lähes välittömästi sain meilin Intelligentsiasta. Minun piti
vielä täyttää heidän kyselynsä, joka toimi tavallaan eräänlaisena
työhaastatteluna. Siinä kyseltiin motivaatiostani ja taidoistani. Kyselyyn piti
kuitenkin vastata kahden viikon sisällä sen vastaanottamisesta tai muuten
hakemukseni hylättäisiin.
Tässä vaiheessa motivaationi oli jo kärsinyt. Kevätlukukausi oli juuri päättynyt ja minulla oli viikon verran lomaa ennen kuin ensimmäinen
kuuden viikon työharjoitteluni Kymenlaakson Radiossa alkaisi. Olin myös jo
luovuttanut vähän. Vaikka Intelligentsia oli ensimmäinen minulle lupaavan
mailin lähettänyt työnantaja ulkomailla, en uskonut mahdollisuuksiini. Florida
tuntui olevan luoksepääsemätön unelma. Ei minulla ollut siihen mahdollisuuksia.
Viikko kului ja kysely makasi edelleen koneellani
täyttämättä.
Sitten rohkaistuin. Kun aikaa oli enää muutama päivä, aloin
täyttää hakemusta eräänä päivänä poikaystäväni vanhempien olohuoneessa.
Kysymyksiä oli aika paljon ja halusin vaikuttaa fiksulta, joten tein kyselyn
rauhassa parissa osassa. Hikkeluontelleni hyvin epätyypillisesti palautin
kyselyn aivan viime tipassa.
Seuraavalla kerralla kerron lisää firmasta johon olen menossa (tiedän siitä itsekin hyvin rajallisesti) ja siitä, miksi päätin lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti