... to be continued

Lupasin kertoa lisää siitä prosessista joka johti tähän pisteeseen. Tässä osassa tarinaa paperi kahisee.

Sain hyväksyvän vastauksen aivan kesän alussa, aika pian sen jälkeen kun viimein lähetin firman vaatiman kyselyn heille. Menin vähän hämilleni. ”Ai että nytkö sitten pitäisi olla oikeasti lähdössä Jenkkeihin?” Kyselin firman yhteyshenkilöltäni valtavan määrän asioita. Sähköpostilinjat kävivät kuumina, sillä nyt kun lähteminen oli heidän puolestaan lähes selvä, minusta tuntui että jouduin itse ottamaan pari askelta taakse ja katsomaan tilannetta toisessa valossa. Siinä valossa jossa viettäisin seuraavan talven vain 200 km päässä Miamista.

Luin läpi Intelligentsian sopimukset (niitä on NELJÄ kappaletta). Alleviivasin outoja kohtia ja kyselin niistä. Keskustelimme harjoitteluni kestosta. Ensin lähdin henkselit paukkuen siitä, että olisin Jenkeissä kuusi kuukautta. Sitten päätin, että haluan ehkä kuitenkin valmistua rauhassa ja ajoissa, joten päädyin kolmeen kuukauteen.

Sitten allekirjoitettiin firman sopimukset ( 4 kpl) ja aloin selvittää AMK:n sopimuksia (2 kpl) kahden eri ihmisen kanssa. Minun piti lopulta tulostaa, allekirjoittaa, skannata ja lähettää eteenpäin yhteensä kuusi eri sopimusta, joista jokaisessa oli useampi kuin yksi sivu.

Sisulla hoidin kaiken 7,5 tunnin työpäivieni lisäksi niin, että minun osaltani kaikki sopimukset oli allekirjoitettu juhannukseen mennessä.

Nyt syksyllä olen siis vain hoidellut tukiasioita, tehnyt koulun vaatimia verkko-opintoja (naurettavan helppoja) ja ostanut lentoliput (yllättävän halpaa, edestakaisin n. 700 e). Piece of cake.

 "Mitä sä siellä oikeen teet?"

Opiskelen siis journalismia ja olen opparia sekä paria harjoittelua vaille valmis toimittajan alku. Haaveilen radiourasta ja pääsinkin viime kesänä tekemään ensimmäisen harjoitteluni Yle Kymenlaaksossa. Se oli sulaa unelmaa kermavaahdolla kuorrutettuna. Tein pitkiä radiojuttuja, kirjoitin uutissähkeitä ja luin ne. Pääsin myös tekemään muutamia verkkouutisia. Harjoitteluni jälkeen lähdin reilaamaan Eurooppaan kahdeksi viikoksi ja sitten palasin sorvin ääreen Kymenlaakson Radioon. Palkallisena harjoittelijana!

Näillä palkoilla maksan muun muassa kolmen kuukauden vuokrani (1500 USD) kämpästä, jonka firma minulle järjestää LaBellestä.

”Älkää kysykö kun en itsekään ihan varmasti tiedä.”

Tämä lause kuvaa parhaiten sitä konkreettista kuvaa joka minulla on Floridan harjoittelustani. Tiedän, että menen tiedottajaksi firmaan nimeltä Intelligentsia International Inc. Intelligentsian pääpaino on ilmeisesti harjoittelujen järjestämisessä, mutta firma tekee myös aktiivisesti jonkinlaista ympäristötutkimusta ja on mukana tavallisten kansalaisten aktivoimisessa. Eli harjoittelijat tulevat mukaan tähän ympäristötoimintaan.

Suoritan kolmessa kuukaudessa yhteensä 20 opintopistettä, eli yhden harjoittelun ja 10 jotain työssä oppimisesta saatavaa pistettä. Mikä näiden ja harjoittelun ero on, dunno. Halusin kuitenkin säästää yhden harjoittelun vuodelle 2013, sillä haluan liittää sen opparintekoprosessiini.

Olen vasta tällä viikolla aloittanut ensimmäisen yhteisöviestintään liittyvän kurssini. Ensimmäisen! Ja olen jo 3. vuoden opiskelija. Voisi siis sanoa, että minun talveani ajatellen tämä kurssi tuli juuri oikeaan aikaan.

Minulla ei ole varsinaisesti MITÄÄN todellista kuvaa tiedottamisesta. Olen kylläkin ollut tekemisissä tiedottajien ja heidän laatimiensa tiedotteiden kanssa, mutta se ei riitä minulle kun menen valtameren taakse harjoittelemaan. Olisin paniikissa jos en olisi ehtinyt opiskella mitään alaan liittyvää ennen lähtöäni.

Vaikka lopultahan tiedottaminen on hyvin lähellä journalismia. Monet perusasiat pätevät molempiin.