Tuulikoe

”Etäisyys on rakkaudelle mitä tuuli on tulelle. Jos liekki on pieni niin tuuli puhaltaa sen sammuksiin mutta jos liekki on voimakas tuuli vain voimistaa sitä.”

Tämä rakastamani syvällinen lausahdus on peräisin niinkin syvällisestä lähteestä kuin muotisuunnittelija Diane Von Furstenbergiltä The City tosi-tv-sarjasta.

Pian on edessä oman suhteeni todellinen ”tuulikoe”. Intti ei ole tähän verrattuna kuin vähän hankalampi asumisjärjestely – juoksinhan Turusta Kouvolaan parhaimmillaan neljä kertaa kuukaudessa miehen ammuskellessa kuviteltuja venäläisiä kuvitelluilla ammuksilla.

Lähdön hiipiessä lähemmäs kuin kissaeläin viidakossa huomaan, että eniten pinnalla on hyvin odottamaton tunne. En ole jännittynyt, stressaantunut tai peloissani. Tunnen intensiivistä, ikävän sekaista rakkautta. Rakastan entistä enemmän ystäviäni, perhettäni, elämääni ja tietysti miestä joka jakaa kaiken tämän kanssani. Ikävöin kaikkea jo valmiiksi, mutta tunne on katkeransuloinen. En ole menettämässä mitään. Laitan vain hyllylle hetkeksi.

On kuin olisimme mieheni kanssa vastarakastuneita. Ei riitoja, ei nalkutusta, ei edes yhtä poikkinaista sanaa. Koska elämässä ja suhteissa tulee aina vaikeita aikoja, osaan arvostaa tätä tyyntä ja huumaavaa tunnetta. Kerrankin jaksaa ymmärtää toista joka ikinen hetki, vaikka väsyttäisi ja pitäisi tiskata ja olisi huono päivä. Täydellisemmän tästä kuherruskuukaudesta tekee se, että emme oikeasti ole vastarakastuneita. Nykyinen tilanne vahvistaa entisestään ajatuksia jotka ovat olleet olemassa jo viisi vuotta, mutta jotka arki ottaa välillä panttivangiksi. Näen hänessä taas kaiken sen mihin rakastuin. Kaiken sen, mitä on vaikea nähdä silloin kun itsellä ei ole kaikki hyvin. 

Jotta homma ei mene pelkäksi uikuttamiseksi, täytynee mainita myös menneen viikonlopun eeppisestä bailaamisesta. Juhlimme läksiäisiäni ja oli ihana nähdä ystäviä ja juhlia pitkästä aikaa isommalla porukalla. Ruokaa riitti ja juomaa oli monessa aineen olomuodossa (hyytelöshotteja!). Ihmisten syöttäminen on tietysti tällaiselle foodielle aina onnellinen hetki. 

Jersey Shore -juomapeli.

Koko ilta oli valtavan hauska, mutta kun oli aika raahautua taksiin, tuttu ikävän tunne iski taas. Seisoimme erään kaverini kanssa Kauppatorin laidalla juttelemassa ja toivon, että olisi kesä ja voisimme mennä johonkin puistoon odottamaan auringonnousua. Päätin tehdä sen sitten Floridassa uusien ja varmasti ihanien tuttavuuksien kanssa.

P.S.

Varasin hostellin ensimmäiselle yölleni Miamissa! Paikka on nimeltään The Freehand hostel ja dorm-huone Miami Beachiltä irtosi huimalla 18 eurolla.

Seuraavassa postauksessa pähkäilen suurinta pakkaukseen liittyvää dilemmaa: noin 50 paria kenkiä - yksi matkalaukku.