Kaupasta saa kaktuksia vihanneshyllystä

Perjantain paluu arkeen Ft. Lauderdalen reissun jälkeen oli aika karsea. Tosin se oli vain yksi päivä josta pari tuntia kului kirjeitä taittaessa, sillä ranskalainen tarvitsi meidän kaikkien apua jotta meidän konferenssin kutsut saatiin lähtemään ajoissa. Taittelin ja laitoin kuoreen noin 200 kirjettä... tähän sitä korkeakoulutusta todella tarvitaan.

Viikonloppu oli ihanan rentouttava: lauantai kului pihalla loikoillessa ja ruokaa laittaessa. Ajatuksena oli ensin tehdä couscousia eli mun tyyliin vihanneksia, lihaa ja suurimoita vaan sekaisin. Kun couscous-suurimoita ei yllättäen löytynytkään kaupasta (joo ei ollut yllätys, sieltä ei koskaan löydä mitään) päätin tehdä eräänlaisen hyvin vihannespitoisen risoton. Ruoasta tuli ihan syötävää, vaikka ei voitakaan kotona tekemiäni aterioita.

Ruokakauppa on täällä todella oudosti järjestelty ja siellä on tosi huono valikoima kaupan kokoon nähden. Kun tähän lisää keittiön epätoimivuuden, niin itseään ei oikein millään saa motivoitua ruoanlaittoon kuuden jälkeen illalla. Tänäänkin tyydyin vain ostamaan valtavasti hedelmiä ja (on kyllä noloa tunnustaa) hodareita sen varalta että nälkä yllättää. Onneksi lounaalla tulee usein syötyä kunnolla eikä työ ole kovin kuluttavaa fyysisesti, joten illalla ei usein ole lainkaan nälkä. Lisäksi minusta tuntuu että samalla tavalla kuin Suomessa kesällä, niin täällä lämmin ilma vaikuttaa ruokahaluun alentavasti.

Kaktus lähikaupan vihannestiskillä. Älkää kysykö mihin tai miten sitä käytetään. Hetki tän kuvan ottamisen jälkeen vihannestiskillä alkoi myös kuulua ukkosen jyrinää ja sitten alkoi "sataa" vihannesten päälle. Seurasin tätä toimitusta kuin lapsi joulupukkia: ihailun ja pelon sekaisin tuntein.

Niin, ja uusi juttu sarjassamme Oudot amerikkalaiset on myös se, että täällä kaikki ravintolat ja kaupat on ihan naurettavan kylmiä! En tarkoita ”mukavan viileää kun ulkona on helle” -kylmää, vaan ihan oikeasti kylmää. Kun ravintolassa istuu 45 minuuttia, ehtii iho mennä kananlihalle ja lämmin ulkoilma näyttää todella houkuttelevalta. Enkä minä pukeudu täällä mihinkään super-ohuisiin kesähepeneisiin töihin mennessä. Ollaan ranskalaisen kanssa ihmetelty tätä ilmastoinnin ylikäyttöä. Jopa valtavan suuri konferenssirakennus viime viikolla oli aina jäätävän kylmä vaikka sen huoneissa ja käytävillä liikkui paljon ihmisiä. Mietittiin, että ihan hullua energian tuhlausta kun vähemmälläkin pärjäisi. Yksi työkaveri kertoi, että ravintoloissa on kylmä siksi, että niissä käy myös paljon ruumiillista työtä tekeviä ja hyvin kuumissaan olevia ihmisiä joten ilmastointi on sen mukainen. Sen ymmärrän kyllä periaatteessa, mutta ei kai silti tarvitse kääntää nuppeja niin kaakkoon että sisällä palelee?

Lauantaina sain myös ihanan joulukortin ystävältäni Suomesta! Se oli maailman paras yllätys ikinä, sillä ihanan kortin ja kauniiden sanojen lisäksi kortin mukana tuli hauska kuva mun miehestä juhannuksena. Ei varmaan tarvitse edes sanoa että itkuhan siinä tuli kun avasin kuoren ja näin rakkaani kasvot ihan yllättäen.

Välillä jos surettaa, niin riittää että katsoo näitä ja taas elämä hymyilee. Mulla on elämä täynnä ihania, hyväsydämisiä ihmisiä. Kaikki muu on plussaa

Sunnuntaina sain taas hyvin elävän muistutuksen siitä, että tämä on trooppista seutua ja kaikenlaisia öttimöntiäisiä on paljon, paljon enemmän kuin Suomessa… Kun avasin oveni sunnuntaiaamuna siinä kymmenen maissa, mun ovesta hyppäsi pieni lisko olohuoneeseen. En tiedä mitä olisin tehny jos se olis hypänny mun päälle. Ensin jähmetyin paikalleni ja melkein huusin. Mutta sitten tyydyin vain kohauttamaan olkiani ja kävelemään hyvin äänekkäästi olohuoneen poikki keittiöön. Lisko meni jonnekin piiloon. Ja mun huoneen ovi pysyi kiinni koko päivän.

Iltapäivällä otin aurinkoa ja luin taas opparikirjaani, joka alkaa itse asiassa aueta minulle.

Kun koin saaneeni jonkinlaiset rusketusrajat ajattelin lähteä kauan odottamalleni salille.

Joka olikin sitten kiinni. 

Menin sen sijaan lenkille, mutta kun lämpötila ja ilmankosteus ovat mitä ovat, ei juokseminen ole kivaa edes loppuiltapäivästä kun aurinko ei helota täydeltä terältä. Ja iltapimeällä en suostu juoksemaan vieraassa naapurustossa jossa liikkuu epämääräisiä autoja jotka ajaa välillä epäilyttävän hitaasti ja saa mussa aikaan vilunväreitä.

Pääsin salille lopulta eilen maanantaina. Se oli kiinnostava kokemus. Sali on sopivan kokoinen ja hyvin varustettu, mutta todella täyteen ahdettu - täynnä laitteita ja miehiä. En säikähtänyt ihan hirveästi ja menin mielestäni rohkeasti sekaan. En kuitenkaan uskaltanut tutkia salia niin paljon kuin olisin halunnut, koska koin olevani väärässä paikassa miesten keskellä, jotka voivat varmaan nostaa painoni verran penkistä.

Huomenna uudestaan, tällä kertaa kerään kaiken rohkeuteni ja etsin vatsalihaslaitteen ja -penkin.

Ainiin ja MÄ SAAN JOULULOMAA! Saan ainaki viikon ens viikon tiistaista alkaen, joten meidän uudenvuoden suunnitelmat alkaa olla jo pikkuhiljaa todellisuutta... Menetetyt tunnit pitää tietty korvata mut aika sama, mä pääsen pois LaBellestä ja saan olla joulun vapaalla!