Kolme yötä Ft. Lauderdalessa // osa 1

Viime viikon lopulla saatiin kuulla että olis mahdollista lähteä ympäristökonferenssiin Fort Lauderdaleen eli ihan Miamin yläpuolelle. Kaikki paitsi nepalilainen oli heti ihan messissä, koska vaikka mulla ei ollut mitään tietoa siitä mitä mun kuuluisin konferensissa tehdä, en voinut vastustaa kolmea hotelliyötä firman laskuun ja vielä isossa kaupungissa.

Pääoletukseni oli, että pomon ei ole mitään järkeä raahata minua 200 kilometrin päähän ja maksaa yli 300 mun hotellihuoneesta, vaikka en tajua konferenssin aiheesta mitään. Siksi uskoin vahvasti, että saisimme myös paljon vapaa-aikaa shoppailulle ja auringossa makoilulle. Homma ei mennyt ihan niin, mutta kaikesta huolimatta reissusta tuli aivan mahtava!

Jing, Martina, minä ja Kayla meidän firman julisteen edessä.

 Maanantai-iltapäivä oli tuskaa kun odottelin vain että päästäisiin lähtemään kohti kaupunkia. Matka täältä sinne kestää noin kaksi tuntia ja me lähdettiin liikkeelle joskus kasin tienoilla, joten hotelliin saavuttaessa porukka oli aika väsynyttä.

Mun kanssa samassa huoneessa oli tsekkiläinen ja nepalilainen joka monen mutkan kautta lähti kuitenkin mukaan. Mutta se ei sanonut sitä meille vaan kuultiin tästä lisäyksestä meidän huoneeseen pomon kautta, jolle se oli lähettänyt mailia asiasta. Vaikka me asutaan yhdessä! Nepalilaisen jännästä luonteesta kerrottakoon lisää sen verran että sillä oli tänne tullessaan kuulemma kova nälkä. Mutta toisin kuin minä, se ei sanonut siitä ääneen kämppiksille (jotka iski mun eteen saman tien ison annoksen pastaa) vaan lähetti asiasta sähköpostin yhdelle tän firman johtajista. Sille, joka asuu Tadzikistanissa…

Konferenssihotellin piha, ranta ja meri on just tossa vasemmalla. Täällä vietettiin paljon aikaa.

Konferenssihotellin allasalue.

 Käsittämätöntä touhua

Meidän huoneesta pääsi sellaselle patiolle joka sijaitsi heti uima-altaan yläpuolella. Yötaivaalla purjehti vain muutama repaleinen pilvi ja mereltä tuuli lämmintä ja kosteaa ilmaa. Me suunnattiinkin saman saman tien meren rantaan koko porukka eli minä ja mun kämppikset, pomo ja sen tyttöystävä sekä kaks muuta työntekijää.

Ihan meidän hotellin vieressä oleva ranta oli niin kaunis että silmiä särki. Hiekkaa jatkui vasemmalle ja oikealle silmän kantamattomiin, meri oli pilkkopimeä, kaukana vasemmalla Ft. Lauderdalen keskusta hohti kirkkaana ja me nähtiin paljon kauniita tähtiä ja kaukana horisontissa kimmelsi risteilyaluksia. Siellä täällä pitkin rantaa huojui isoja palmuja.

Ja se tuuli… ilta oli niin täydellisen kaunis, että pakostakin tuli suru puseroon kun oma mies ei ollut kainalossa ihastelemassa sitä. Mutta onneksi tsekkiläinen on kova tyttö höpöttämään omista parisuhdekuvioistaan, joten pystyin keskittymään hänen kertomukseensa ja sulkemaan oman ikäväni pois. Kun juoksimme vedenrajassa tuhatta ja sataa kuin pikkulapset, en voinut kuin nauraa totaalisen onnellista naurua.

Kun väsymys alkoi painaa, suuntasimme takaisin hotellille ennen puoltayötä. Kysyin pomoltani, että mihin aikaan minun pitää olla valmiina lähtemään konferenssiin aamulla. Hän höpisi jotain siitä, että ei ole ihan varma saako meitä rekisteröityä näin viimetingassa ja totesi lopulta, että minun ei tarvitse tulla konferenssiin. 

Voin nukkua pitkään ja tehdä töitä uima-altaan reunalta. Kuulostaa todella hyvältä.

Lisää pihaa. Tossa keskellä näkyy tollanen neliön muotonen alue: se on pieni nuotio. Ja illalla kaikkien palmujen rungot oli valaistu näteillä valkosilla jouluvaloilla.

Ranta hotellien vieressä. Rakennukset tuolla kaukana on kaupungin keskustaa.

Tiistai-aamuna kello 8:44 ovemme takana hakkasi kuitenkin kukas muukaan kuin pomomies täysissä pukeissa ja ihmetteli että ”Ei ole totta, vieläkö te olette nukkumassa?!” Hän viskasi meille kulkuluvat konferenssiin ja hoputti aamiaiselle ja kohta lähdetään sitten sinne konferenssiin.

Jaa-a. Että näin.

Jos on koskaan ollut vastaavassa tilanteessa voi kuvitella sen harmistuksen määrän. Ärsytti niin maan perusteellisesti. Minä olen aikataulujen orja, en kestä ihmisiä jotka hoitavat työasioita joko myöhässä tai vailla mitään aikatauluja. Tai saavat minun puolestani hoitaa miten haluavat, vaikka päällään seisten. Kunhan sekoilu ei koske minua.

Puoli yhdeltätoista kökötin sitten valtavassa konferenssitilaisuudessa kynähame päällä, naama ja tukka puunattuna. Enkä tajunnut hölkäsen pölähtämää. Vaikka puhujat olisivat puhuneet täydellistä suomea, en olisi varmaan vieläkään tajunnut mikä keskustelun aihe oli. Englanniksi homma oli siis aika kiinnostavaa kuultavaa.

Siinä kuitenkin istuin puolitoista tuntia vilkuillen kelloa kuin pelastusvenettä kaukana horisontissa.

Porukka otti kuvia just ennen ku piti mennä sisälle pimeeseen kököttämään.

"On tooosi kiva mennä sisälle istumaa."

Ennen tilaisuuteen menemistä kysyin pomolta, että mitä hän halua minun tekevän tapahtuman aikana. Mies totesi, että haastattele jotain puhujaa ja kirjoita siitä sitten juttu joka julkaistaan Suomessa. Virke herätti päässäni todella monta huutavaa kysymystä ja vastalausetta. Päätin kuitenkin vain todeta hymyillen, että saattaa olla hankala toteuttaa, koska päätoimittajat usein haluavat jotain sananvaltaa syntyvän jutun suhteen. 

Varsinkin kun kyseessä on ennestään tuntematon toimittaja. Täysin valmista juttua jota ei ole edes aihetasolla hyväksytty etukäteen voi olla todella hankala myydä. Tämä ei pomoa häirinnyt, hän totesi että näin journalismin opiskelijat ovat firmassa ennenkin tehneet. Paloin halusta tietää, miten he ovat siinä onnistuneet. 

Tartuin kuitenkin hänen ojentamaansa nauhuriin, vihkoon ja kynään.

Seurasin ekosysteemiesitystä tuolini reunalla, pinnistäen aivosoluni liikkeelle ja yrittäen ymmärtää mistä edessäni seisova ympäristötieteilijä puhui. Biologia kiinnostaa minua valtavasti, se oli alun perin yksi syy miksi tämä firma vaikutti kiinnostavalta paikalta. Pärjäsin myös todella hyvin lukion biologiassa. Mutta ilman alan koreakouluopintoja oli ihan turha kuvitella ymmärtävänsä mitään tästä seminaarista.

Palasin haastatteluineni hotellille joskus ennen kahta iltapäivällä ja lösähdin saman tien bikinit päällä aurinkotuoliin kirjoittamaan juttua. Illalla oli tarkoitus lähteä shoppailemaan. Illasta tuli kuitenkin täysin erilainen kuin olin suunnitellut.

(jatkuu seuraavassa kirjoituksessa)