Kolme yötä Ft. Lauderdalessa // osa 2

Meidän hotellin uima-allas ja patio johon pääsi suoraan huoneesta. Mun tiistain "toimisto"eli aurinkotuoli josta käsin tein töitä on tossa vasemmalla.

Tiukka duunipäivä.

Tiistai-iltana pidettiin tervetuliaisjuhlat, eli ilmaista ruokaa ja juomaa hulppeissa puitteissa. Kokit leikkasivat lihaa suoraan lautasille ja jälkiruokapöytä oli kuin taideteos. Voin kertoa, että näistä juhlista ei tarvinnut lähteä nälissään tai janoisena. 

Jälkiruokapöydän herkkuja tiistaina.

Ilta lähtikin aika huimaan nousuun kun saimme alle parit viinilasilliset ja menimme istumaan konferenssihotellin upealle piha-alueelle josta oli merinäköala ja musiikki raikasi. Tässä vaiheessa mukana oli vain mä, kämppikset (nepalilaista lukuunottamatta, hän ei oikein seurustele koskaan meidän kanssa) sekä Kayla ja bolivialainen. Meidän oli tarkoitus lähteä kaupungille shoppailemaan juhlien jälkeen, mutta yllättäen masu täynnä ruokaa ja viinilasi kädessä ei hirveästi huvita liikkua minnekään. Niinpä päädyimme bailaamaan läpi yön kuin sekopäät. 

Ilta oli niin hauska että en muista montaa samanlaista! Yhteen iltaan mahtu tavallaan kolme eri iltaa ja seura oli niin mahtavaa.

Ensin konferenssivastaanoton jälkeen kuokimme hotellin pihalla pidettyihin latinalais-amerikkalaisten fiinien ihmisten synttärijuhliin, joista meitä tuli häätämään turvamies jos toinenkin. Joka kerta puhuin meidät jäämään ja turvamiehet perääntyivät. Itse bailuväki oli todella ystävällistä porukkaa, vaikka suurin osa meistä oli pukeutunut vain shortseihin ja t-paitoihin, kun latinoilla oli puvut ja hienot cocktailmekot. Hotellilta menimme keskustaan baariin, josta saimme maailman tujuimmat martinit! Siis se oli pelkkää vodkaa aivan varmasti. Ilta päättyi minun, ranskalaisen ja tsekkiläisen osalta meren rantaan, jossa töhelsimme uimaan niin että hiekkaa ja merivettä oli suu ja korvat täynnä.

Latinojuhlat. Musiikki oli todella hyvää! Tanssitiin niin paljon ja niin täysillä että mulla on valehtelematta jalat edelleen kipeät siitä.

Kuten voitte kuvitella, aamu oli aika ankea tämän jälkeen. Minä ja tsekkiläinen selvisimme uima-altaalta konferenssiin joskus puolenpäivän jälkeen. Istuin siellä pari tuntia ja sitten kömmin sänkyyn potemaan kankkusta. Illalla oli taas samanlainen vastaanotto kuin edellisenä iltana, mutta tila oli arkisempi ja porukkaa vähemmän. Söin taas aivan valtavasti, sillä ruoka oli yhtä hyvää kuin edellisenä päivänä. Loppuillan istuimme taas juttelemassa hotellin pihalla, meren rannalla. Pomokin oli seurassamme vähän aikaa, mutta vetäytyi yöpuulle kauan ennen meitä. Juttu oli henkevää ja ilma ihana.

Torstaina aamupäivä kuluin konferenssissa, mutta iltapäivän lintsasin kokonaan ja menimme ranskalaisen, kiinalaisen ja amerikkalaisen Tampassa asuvan työkaverimme Kaylan kanssa paikalliseen ostoskeskukseen. Ostin Victoria’s Secretiltä ihanat liivit ja bikiniyläosan! Sitten vain makoilin hotellin pihalla ja odotin kotiin pääsyä. Jatkuva ravaaminen alkoi väsyttää ja oli jo ikävä LaBellen kotia ja rauhallista elämää. Tuli kovin vanha olo kun näin makeaan elämään kyllästyi jo kolmessa yössä.

Keskiviikon iltajuhla - huomattavasti vaatimattomammat puitteet kuin edellisenä iltana mutta ruoka oli ihan yhtä hyvää.

Bolivialainen kollegamme ajoi minut, tsekkiläisen sekä kiinalaisen kotiin ja kello kahdeksasta yhteentoista odotimme matkalaukkujamme. Pomon piti nimittäin olla muualla jossain kokouksessa jo kuudelta illalla joten hänen piti lähteä konferenssista viimeistään kolmen maissa. Hänen autonsa (jossa oli sen suuren koon vuoksi myös kaikkien muiden matkatavarat) lähti kuitenkin Ft. Lauderdalesta vain parikymmentä minuuttia ennen meitä eli viiden maissa. Lopulta pomon kokousreissu venyi ja venyi ja pääsimme eilen nukkumaan vasta puolenyön aikaan kun saimme vihdoin laukkujen saavuttua pestä hampaat ja naaman.

Konferenssihotelliin joulukuusi (tai yksi niistä).

Nyt edessä on rauhallinen kotiviikonloppu. Sääennuste on luvannut mukavaa +27 astetta ja melkein pilvetöntä taivasta joten aion viettää ulkona niin paljon aikaa kuin suinkin mahdollista.

  
Tänä viikonloppuna menen myös vihdoin salille! Kuntoilua on aivan kamala ikävä ja tunnen kuinka kroppa ei tunnu lainkaan omalta kun en ole treenannut kahteen viikkoon.