Perjantaina päätettiin bailata väsymyksestä ja kaikista muista taakoista huolimatta. Ilta olikin mitä ihanin, tsekkiläinen ja ranskalainen saa mun olon yleensä aina paremmaksi. Niiden kanssa voin unohtaa työhuolet ja vain olla oma itseni. Vaikka mulla ei ole mun rakkaita ihmisiä eikä edes omaa kieltä jolla ilmaista itseäni, niin näiden hassujen kanssa tunnen välillä olevani aika tyytyväinen olooni ja elooni täällä. Mutta aina edes hyvä seura ei riitä. Välillä koukkaan yksinkertaisesti niin syvälle että sieltä ei voisi mua noukkia kukaan muu kuin mun mies. Näin kävi perjantaina.
En mene yksityiskohtiin. Kerron vain, että sain ikioman osani jenkkien kännisistä huomionosoituksista baarissa ja sen ulkopuolella. Ne sai mun veren kiehumaan. Enkä ollut enää edes humalassa. Tuli vaan mitta täyteen. Niinpä huusin rumasti takaisin eräälle niistä. Noh, tehän teidätte että täällä aseita saa suunnilleen maitokaupasta. Joten kun sen valkosen auton jarruvalot välähti, mä uskoin makaavani viiden minuutin päästä tienpenkalla kuula kallossa.
Auto jatkoi kuitenkin lopulta matkaansa ja niin myös me. Sänkyyn päästyäni tärisin kauttaaltaan, enkä vain siksi että oli aika kylmä. Opin läksyni ja jatkossa pidän suuni tiukasti supussa, sanovat mitä sanovat.
Lauantaina sain siis harrastaa tarkkaa sieluntutkiskelua. Tänään luin Ilta-Sanomien verkkosivuilta jutun amerikkalaisesta miehestä joka irtisanoi erään alaisen yli kymmenen vuotta kestäneen työsuhteen koska pelkäsi, että rakastuu tähän viehättävään naiseen ja pilaa avioliittonsa. Amerikkalainen tuomioistuin päätti jutun miehen hyväksi. Kulutin myös kolme tuntia suunnuntaistani siivoten toimistoa (kuuluu asiaan, uskokaa tai älkää). Totesin kollegalle, että tässä sitä taas ollaan vaikka menin korkeakouluun ETTEI minun tarvitsisi siivota työkseni.
Lopulta pääsin kuitenkin yli pakottavasta tarpeesta ostaa uusi paluulippu Suomeen. Kävelin siivoamisen jälkeen kauppaan, aurinko paistoi ja ilma oli vihdoin lämpenemään päin. Myös mä lämpenin taas Amerikalle.
Pomon tuttu tuli käymään vain kysyäkseen, haluttaisiinko me viettää grilli-iltaa hänen perheensä kanssa. Kaikki täällä on kovasti huolissaan meidän joulusta ettei oltaisia vaan keskenään ja surkeina. Niinpä vietän maanantain tsekkiläisen tuttavan kanssa yksissä juhlissa ja tiistain pomon kanssa toisissa. Ja jos jenkit jotain todella osaa, niin se on rasvaisen ja täyttävän lohturuoan valmistus.
Mä jatkan siis kompasteluista huolimatta tutkimusretkeilyä tässä hullun vastustamattomassa maassa. Toivotan teille kaikille ihanille lukijoille rauhallista, lumista ja hyvin perinteistä joulua!
Hyvää joulua. ♥
VastaaPoista