Ennen
kertomusta uudesta vuodesta Miamissa, minun pitänee täyttää aukko viime
viikonlopun osalta.
Viikonloppu
oli jälleen ihana! Lauantaina mentiin manaattipuistoon kanoottiretkelle jonka
jälkeen kiinalaisen professori yliopistosta vei meidät Ft. Myersiin
sushi-illalliselle (kera todella hienon viinin!) ja shoppailemaan
outlet-kauppakeskukseen! Melominen oli ihanaa pitkin Orange Riveriä (ilmeisesti
Caloosahatcheen sivu-uoma) kun välillä saattoi kuulla vienon pärskähdyksen manaattien
käydessä pinnalla hengittämässä.
Nämä on aika hienoja eläimiä ja saatiin
katsella niiden verkkaisa lillumista ihan lähietäisyydeltä. Tsekkiläinen jopa
paijasi yhtä niistä.
Ilma oli
mukava, vaikka ennusteen mukaan piti sataa koko päivä. Iltapäivän kuluessa sää
kuitenkin kirkastui ja lopulta ainut vesi mitä saimme niskaamme oli
amerikkalaisen tuttumme Scottyn ja hänen poikiensa roiskuttama vesi.
Ihastelimme luontoja, manaatteja ja lauloimme kanootissa. Minä, tsekkilänen ja
kiinalainen lauloimme kaikki pätkät omista kansallislauluistamme. Voitte vain
kuvitella kuinka surrealistiselta Maamme laulu kuulostaa Floridan subtrooppisen
kasvuston keskellä.
Olemme
kiinalaisen kanssa haaveilleet kunnon shoppailupäivästä siitä lähtien kun
saavuin tänne kuukausi sitten. Outlet-kauppakeskus täyttikin tämän tyhjäksi jääneen haaveen aika hyvin:
Calvin Klein, Michael Kors, Coach , GUESS ja monet muut upeat brändit olivat
edustettuina. Ostoskeskus itsessäänkin oli näkemisen arvoinen: sympaattisen
kävelykadun molemmin puolin oli kauppoja, eikä itse kadun yllä ollut lainkaan
kattoa, joten paikka toi mieleen jonkun pienen eurooppalaisen kaupungin
liikekorttelin.
![]() |
| Jos tiedät Conan O'Brienin sketsin Horny Manatee, ymmärrät miksi tää oli musta hyvin huvittava infotaulu. |
![]() |
| Meidän "sushilaiva" eli valtava määrä sushia neljälle laivan muotoisessa tarjoiluastiassa. |
![]() |
| Ostoskeskus |
Ostin CK:n
tunikan, Banana Republicin kauluspaidan ja jakun sekä täydelliset nude-avokkaat
eräästä aika edullisesta kenkäliikkeestä.
Miami, baby!
Koko viime
viikko suunniteltiin siis uv:n viettoa Miamissa. Virallista vapaata meillä oli
vain tiistai, mutta saatiin pomolta lupa ottaa myös maanantai vapaaksi. Sunnuntaina
sitten varattiin motelli ja maanantaina kiinalainen ja tsekkiläinen lähtivät
yhdeksän maissa vuokraamaan meille autoa. Suunnilleen kymmeneltä aamupäivällä
me kolme sitten käännettiin auton nokka kohti Miamia! Nepalilaista ei taaskaan
huvittanut tällainen sosiaalinen kanssakäyminen ja uusien kokemusta
hankkiminen, joten hän jäi kotiin tekemään töitä.
Matkan
varrella pysähdyttiin ostamaan navigaattori, jonka kiinalainen sitten palautti
paluumatkalla. Aika ovelaa. Tunnelma autossa oli hilpeä: musiikki pauhasi,
aurinko paistoi ja meillä oli edessä unohtumaton vuorokausi. Lopulta pääsimme
noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen Mamiin. Vaikka autossa oli kolme koreasti
koulutettua naista, oli navigaattorin käyttö silti siinä määrin haastavaa, että
etsimme motellia noin puoli tuntia ennen kuin tajusimme että gaattori näytti
ihan oikein ja me vain ajoimme paikan ohi.
Motellissa
latasimme akkuja pari tuntia, söimme myöhäisen lounaan ja joimme illan
ensimmäiset lasilliset.
Ensin suunnitelmissa oli ollut lähteä kaupungille ennen
illan rientoja ja palata sitten motellille laittautumaan, mutta pääsimme
perille sen verran myöhään, että oli turha lähteä poukkoilemaan enää minnekään.
Lopulta kasvot ja tukka puunattuna ja ykköset päällä skoolasimme kello viideltä
tsekkiläisen kanssa Suomen uudelle vuodelle. Odottelimme kiinalaista
saapuvaksi, sillä hän lähti hakemaan kaveriaan joka oli myös kaupungissa samaan
aikaan. Kiinalainen ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi jo sunnuntaina, joten
minun ja tsekkiläisen tehtäväksi jäi tyhjentää kaks ostamaani kuohuviinipulloa.
![]() |
| Välipala motellilla. |
| Valmiina radalle! |
![]() |
| Saimme tarjoilijalta kustun bileisiin, joissa olisi soittanut DJ Boris... Ikävää ettei päästy sinne. : D |
Söimme
ihanan italialaisen illallisen Mi Amissa ja jatkoimme kohti kävelykatua ja
yökerhoja jo ennen yhdeksää. Minä ja tsekkiläinen jatkoimme sitten upealle
ulkoilmaklubille kiinalaisten jäädessä kävelykadulle ihmettelemään menoa.
Yritimme selittää heille, että vaikka ei halua juoda, se ei tarkoita sitä ettei
voisi pitää hauskaa ja bailata. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti kuulostanut hyvältä
vaihtoehdolta, sillä parivaljakko istui kahdestaan rannalla koko illan.
Baari oli nimeltään Clevelander ja se oli todella uskomaton paikka. Näimme tuli-/tanssiesityksen juuri kun saavuimme baariin ja olimme juuri sopivan kaukana rannasta, joten uuden vuoden lotulitus näkyi baariin täydellisesti.
Baari oli nimeltään Clevelander ja se oli todella uskomaton paikka. Näimme tuli-/tanssiesityksen juuri kun saavuimme baariin ja olimme juuri sopivan kaukana rannasta, joten uuden vuoden lotulitus näkyi baariin täydellisesti.
Tsekkiläisen kanssa
liikkuessa pitää tottua siihen että miehiä saa tökkiä kepillä kauemmas
pörräämästä. Tällä kertaa se houkutti kuitenkin vain tosi mukavia tyyppejä eikä
mun tarvinu siinä sen enempää huolehtia. Juttelin yhden australialaisen Jackin
kanssa muutaman tunnin ja se olikin todella mukava heppu. Tsekkiläinen huiteli
milloin kenenkin miehen kanssa ja koska hän on välillä oikea siveyden sipuli ja
kovin kunnollinen, niin musta oli mukava nähdä se näin villinä. En siis
tunkenut väliin kolmanneksi pyöräksi vaan yritin pysytellä taustalla ja tanssin
australialaisen seurueen kanssa.
Ilotulitus puolenyön aikaan oli kaunis ja
ikimuistoinen. Mietin sitä katsellessani, että aika hurjaa: täällä sitä nyt ollaan. Ja ensi vuonna jossain muualla.
Baarin ainut miinuspuoli oli se, että se oli amerikkalaiseen
tapaan todella kallis. Maassa jossa saa kaupasta ison pullollisen vodkaa
kympillä luulisin olevan myös hyvät hinnat baareissa. Ravintoloitsijoilla on
kuitenkin syvät taskut ja kovat katteet. Sisäänpääsy oli 25 dollaria (n. 18
euroa) ja ainut drinkki jonka illan aikana ostin oli aika pieni mutta maksoi
silti seitsemän euroa.
Ilta päättyi
joskus puoli kahden maissa. Aloitimme niin aikaisin, että pian vuodenvaihteen
jälkeen alkoi väsyttää ja soitimme kiinalaiselle. Kotimatka tosin oli hurja.
Tiet olivat kahden maissa yöllä aivan tukossa, sillä ruuhka oli todella hullu.
Meillä meni noin 20 minuuttia päästä sillan toiselta puolelta toiselle ja
moottoritielle päästyämme kiinalainen tulkitsi navigaattoria väärin ja ajoi
harhaan. Lopulta kotimatka kesti varmaan melkein tunnin vaikka motellimme on
aivan lentokentän tuntumassa jonne ajaa normaalisti 15-20 minuuttia South
Beachilta.
Aamu oli suhteellisen
kivuton mistä voi varmaan kiittää aikaista aloitusta ja loppuillan veden
lipittelyä. Söimme upean (maksullisen) aamiaisen motellin ravintolassa ja kun olimme
kirjautuneet ulos, saapui meidän ihana ranskalainen vihdoin motellille. Hän oli
siis viettänyt kuluneen viikon perheensä kanssa matkustellen pitkin Floridaa.
Oli ihanaa kun koko porukka oli taas kasassa, sillä neljän naisen taloudessa
tulee äkkiä ikävä puuttuvaa testosteronilisäystä.
Matkamme
jatkui siis kvartettina kohti South Beachin rantaa. Kävelimme hetken Ocean
Drivella ja yhden maissa menimme loputtomalta näyttävälle rannalle. Kiinalainen
tosin lähti ostamaan itselleen aurinkorasvaa ja neuvoimme hänelle minkä kadun
kohdalta hänen pitää tulla rannalle jotta löytää meidät.
Kiinalaisen rantamakoilu jäi kuitenkin vain haaveksi, sillä hän ei ilmeisesti muistanut oikeaa katua vaan harhaili koko iltapäivän meitä etsien. Meillä muilla oli kuitenkin mukavaa ennen kuin tajusimme että kiinalaisella kestää turhan kauan.
Otimme tsekkiläisen kanssa toisistamme kuvia rannalla ja osa niistä on niin… höm… ”taiteellisia” että niitä ei ehkä kannata tänne laittaa. Ranskalainen kertoili viikostaan perheensä kanssa. Hän näki muun muassa Kennedy Space Centerin, joka on siis NASAn museo/turistinähtävyys. Paikka kuulostaa todella hienolta ja haluaisin ehdottomasti käydä siellä.
Kiinalaisen rantamakoilu jäi kuitenkin vain haaveksi, sillä hän ei ilmeisesti muistanut oikeaa katua vaan harhaili koko iltapäivän meitä etsien. Meillä muilla oli kuitenkin mukavaa ennen kuin tajusimme että kiinalaisella kestää turhan kauan.
Otimme tsekkiläisen kanssa toisistamme kuvia rannalla ja osa niistä on niin… höm… ”taiteellisia” että niitä ei ehkä kannata tänne laittaa. Ranskalainen kertoili viikostaan perheensä kanssa. Hän näki muun muassa Kennedy Space Centerin, joka on siis NASAn museo/turistinähtävyys. Paikka kuulostaa todella hienolta ja haluaisin ehdottomasti käydä siellä.
Lopulta noin
kolmen-neljän maissa luovutimme kiinalaisen suhteen ja sovimme tapaamispaikan
vähän helpommalta alueelta kuin rannalta. Lopulta olimme siis kaikki yhdessä!
Tosin ei kauaa…
| Legendaarinen Ocean Drive |
| Kolme amigoa |
| Rahankeräys kodittomille. |
| Uuden vuoden baari päivänvalossa. |
Kävimme
laittamassa autoon lisää parkkiaikaa ja sitten suuntasimme syömään. Kiinalainen
oli tosin tässä vaiheessa niin väsynyt että hän ei jaksanut kävellä autolle,
vaan päätti lähteä taas yksin kaupungille! Hän sanoi ettei hänellä ole nälkä
eikä halua siksi tulla ravintolaan. Niinpä joskus viiden jälkeen hän tuli
ravintolaan kun olimme syöneet ja sitten suuntasimme kaikki yhdessä takaisin
autolle. Matkalla törmäsin kahteen, siis KAHTEEN suomalaiseen perheeseen!
Ensimmäisiä vain tervehdin ohi kulkiessani kun kuulin omaa kieltäni. Perheen
tyttö moikkasi takaisin, vaikkakin vähän pöllämystyneen näköisenä. Toisen
perheen kanssa vaihdoin muutaman sanan, sillä olimme menossa samaan suuntaan.
Suomen kieli tuntuu oudolta jo pelkästään Skype-keskusteluissa perheeni kanssa,
mutta Miamin kuumilla kaduilla se tuntui vielä hullummalta. Kieli ei oikein
istunut suuhun kun tilanne tuli niin yllättäen ja kuulostin omasta mielestäni
todella typerältä. Niin sitä tottuu toiseen kieleen jo yhdessä lyhyessä
kuukaudessa!
Paluumatka
oli aika jännittävä koska kiinalainen ajoi Clewistonista eteenpäin sen jälkeen
kun oli palautettu navigaattori sinne. Matkaa piti olla enää maksimissaan puoli
tuntia. Lopulta harhailimme jossain huitsinnevadassa kymmeneltä illalla ja
pääsimme oikealle reitille vasta kun tsekkiläinen tarttui rattiin. Olimme siis
kotona suunnilleen puoli yhdeltätoista ja matka kesti kahden ja puolen tunnin
sijaan yli neljä tuntia.
Reissu oli
kokonaisuudessaan ihana! Mahtava irtiotto arjesta ja töistä. Keskiviikkoaamu olikin
aika ikävä kuten kuvitella saattaa, mutta sain silti aika hyvin töitä tehtyä.
Oikeastaan liiankin hyvin, sillä tänään torstaina sitä duunia onkin ollut
paljon vähemmän.









MANAATTEEJA! Tosi ihana muutenkin toi jokikohta, näin laulutilanteen mielessäni :)
VastaaPoista-Ellu
^___^ oli kyl aika mahtavaa. ja sä niin tykkäisit tosta paikasta ku se on just tollasta reippailua + eläimiä ja luontoa. jopa mä tykkäsin vaik oon tämmöne sohvaperuna.
VastaaPoista