Kaksi uutta vuotta

Ennen kertomusta uudesta vuodesta Miamissa, minun pitänee täyttää aukko viime viikonlopun osalta.

Viikonloppu oli jälleen ihana! Lauantaina mentiin manaattipuistoon kanoottiretkelle jonka jälkeen kiinalaisen professori yliopistosta vei meidät Ft. Myersiin sushi-illalliselle (kera todella hienon viinin!) ja shoppailemaan outlet-kauppakeskukseen! Melominen oli ihanaa pitkin Orange Riveriä (ilmeisesti Caloosahatcheen sivu-uoma) kun välillä saattoi kuulla vienon pärskähdyksen manaattien käydessä pinnalla hengittämässä. 

Nämä on aika hienoja eläimiä ja saatiin katsella niiden verkkaisa lillumista ihan lähietäisyydeltä. Tsekkiläinen jopa paijasi yhtä niistä.

Ilma oli mukava, vaikka ennusteen mukaan piti sataa koko päivä. Iltapäivän kuluessa sää kuitenkin kirkastui ja lopulta ainut vesi mitä saimme niskaamme oli amerikkalaisen tuttumme Scottyn ja hänen poikiensa roiskuttama vesi. Ihastelimme luontoja, manaatteja ja lauloimme kanootissa. Minä, tsekkilänen ja kiinalainen lauloimme kaikki pätkät omista kansallislauluistamme. Voitte vain kuvitella kuinka surrealistiselta Maamme laulu kuulostaa Floridan subtrooppisen kasvuston keskellä.

Olemme kiinalaisen kanssa haaveilleet kunnon shoppailupäivästä siitä lähtien kun saavuin tänne kuukausi sitten. Outlet-kauppakeskus täyttikin  tämän tyhjäksi jääneen haaveen aika hyvin: Calvin Klein, Michael Kors, Coach , GUESS ja monet muut upeat brändit olivat edustettuina. Ostoskeskus itsessäänkin oli näkemisen arvoinen: sympaattisen kävelykadun molemmin puolin oli kauppoja, eikä itse kadun yllä ollut lainkaan kattoa, joten paikka toi mieleen jonkun pienen eurooppalaisen kaupungin liikekorttelin.

Jos tiedät Conan O'Brienin sketsin Horny Manatee, ymmärrät miksi tää oli musta hyvin huvittava infotaulu.

Meidän "sushilaiva" eli valtava määrä sushia neljälle laivan muotoisessa tarjoiluastiassa.

Ostoskeskus

Ostin CK:n tunikan, Banana Republicin kauluspaidan ja jakun sekä täydelliset nude-avokkaat eräästä aika edullisesta kenkäliikkeestä.

Miami, baby!

Koko viime viikko suunniteltiin siis uv:n viettoa Miamissa. Virallista vapaata meillä oli vain tiistai, mutta saatiin pomolta lupa ottaa myös maanantai vapaaksi. Sunnuntaina sitten varattiin motelli ja maanantaina kiinalainen ja tsekkiläinen lähtivät yhdeksän maissa vuokraamaan meille autoa. Suunnilleen kymmeneltä aamupäivällä me kolme sitten käännettiin auton nokka kohti Miamia! Nepalilaista ei taaskaan huvittanut tällainen sosiaalinen kanssakäyminen ja uusien kokemusta hankkiminen, joten hän jäi kotiin tekemään töitä.

Matkan varrella pysähdyttiin ostamaan navigaattori, jonka kiinalainen sitten palautti paluumatkalla. Aika ovelaa. Tunnelma autossa oli hilpeä: musiikki pauhasi, aurinko paistoi ja meillä oli edessä unohtumaton vuorokausi. Lopulta pääsimme noin kahden tunnin ajomatkan jälkeen Mamiin. Vaikka autossa oli kolme koreasti koulutettua naista, oli navigaattorin käyttö silti siinä määrin haastavaa, että etsimme motellia noin puoli tuntia ennen kuin tajusimme että gaattori näytti ihan oikein ja me vain ajoimme paikan ohi.

Motellissa latasimme akkuja pari tuntia, söimme myöhäisen lounaan ja joimme illan ensimmäiset lasilliset. 

Ensin suunnitelmissa oli ollut lähteä kaupungille ennen illan rientoja ja palata sitten motellille laittautumaan, mutta pääsimme perille sen verran myöhään, että oli turha lähteä poukkoilemaan enää minnekään. Lopulta kasvot ja tukka puunattuna ja ykköset päällä skoolasimme kello viideltä tsekkiläisen kanssa Suomen uudelle vuodelle. Odottelimme kiinalaista saapuvaksi, sillä hän lähti hakemaan kaveriaan joka oli myös kaupungissa samaan aikaan. Kiinalainen ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskiksi jo sunnuntaina, joten minun ja tsekkiläisen tehtäväksi jäi tyhjentää kaks ostamaani kuohuviinipulloa. 

Välipala motellilla.

Valmiina radalle!

Kuuden jälkeen kaikki neljä saavuimme Miamin South Beachille ja löysimme todella hyvän parkkipaikan aivan Ocean Driven vierestä. Itse pääkatu oli suljettu, sillä se oli varattu vuodenvaihteen juhlijoille. Edullisen parkkipaikan löytyminen oli aivan uskomaton munkki, sillä pelkäsimme että emme välttämättä löytäisi sellaista lainkaan.

Saimme tarjoilijalta kustun bileisiin, joissa olisi soittanut DJ Boris... Ikävää ettei päästy sinne. : D

Taivaallinen  pasta-annos. Ja juomat saimme ilmaiseksi!

Öinen Ocean Drive

Söimme ihanan italialaisen illallisen Mi Amissa ja jatkoimme kohti kävelykatua ja yökerhoja jo ennen yhdeksää. Minä ja tsekkiläinen jatkoimme sitten upealle ulkoilmaklubille kiinalaisten jäädessä kävelykadulle ihmettelemään menoa. Yritimme selittää heille, että vaikka ei halua juoda, se ei tarkoita sitä ettei voisi pitää hauskaa ja bailata. Tämä ei kuitenkaan ilmeisesti kuulostanut hyvältä vaihtoehdolta, sillä parivaljakko istui kahdestaan rannalla koko illan.

Baari oli nimeltään Clevelander ja se oli todella uskomaton paikka. Näimme tuli-/tanssiesityksen juuri kun saavuimme baariin ja olimme juuri sopivan kaukana rannasta, joten uuden vuoden lotulitus näkyi baariin täydellisesti. 

Tsekkiläisen kanssa liikkuessa pitää tottua siihen että miehiä saa tökkiä kepillä kauemmas pörräämästä. Tällä kertaa se houkutti kuitenkin vain tosi mukavia tyyppejä eikä mun tarvinu siinä sen enempää huolehtia. Juttelin yhden australialaisen Jackin kanssa muutaman tunnin ja se olikin todella mukava heppu. Tsekkiläinen huiteli milloin kenenkin miehen kanssa ja koska hän on välillä oikea siveyden sipuli ja kovin kunnollinen, niin musta oli mukava nähdä se näin villinä. En siis tunkenut väliin kolmanneksi pyöräksi vaan yritin pysytellä taustalla ja tanssin australialaisen seurueen kanssa. 

Ilotulitus puolenyön aikaan oli kaunis ja ikimuistoinen. Mietin sitä katsellessani, että aika hurjaa: täällä sitä nyt ollaan. Ja ensi vuonna jossain muualla.

Baarin ainut miinuspuoli oli se, että se oli amerikkalaiseen tapaan todella kallis. Maassa jossa saa kaupasta ison pullollisen vodkaa kympillä luulisin olevan myös hyvät hinnat baareissa. Ravintoloitsijoilla on kuitenkin syvät taskut ja kovat katteet. Sisäänpääsy oli 25 dollaria (n. 18 euroa) ja ainut drinkki jonka illan aikana ostin oli aika pieni mutta maksoi silti seitsemän euroa.

Ilta päättyi joskus puoli kahden maissa. Aloitimme niin aikaisin, että pian vuodenvaihteen jälkeen alkoi väsyttää ja soitimme kiinalaiselle. Kotimatka tosin oli hurja. Tiet olivat kahden maissa yöllä aivan tukossa, sillä ruuhka oli todella hullu. Meillä meni noin 20 minuuttia päästä sillan toiselta puolelta toiselle ja moottoritielle päästyämme kiinalainen tulkitsi navigaattoria väärin ja ajoi harhaan. Lopulta kotimatka kesti varmaan melkein tunnin vaikka motellimme on aivan lentokentän tuntumassa jonne ajaa normaalisti 15-20 minuuttia South Beachilta.

Aamu oli suhteellisen kivuton mistä voi varmaan kiittää aikaista aloitusta ja loppuillan veden lipittelyä. Söimme upean (maksullisen) aamiaisen motellin ravintolassa ja kun olimme kirjautuneet ulos, saapui meidän ihana ranskalainen vihdoin motellille. Hän oli siis viettänyt kuluneen viikon perheensä kanssa matkustellen pitkin Floridaa. Oli ihanaa kun koko porukka oli taas kasassa, sillä neljän naisen taloudessa tulee äkkiä ikävä puuttuvaa testosteronilisäystä.

Matkamme jatkui siis kvartettina kohti South Beachin rantaa. Kävelimme hetken Ocean Drivella ja yhden maissa menimme loputtomalta näyttävälle rannalle. Kiinalainen tosin lähti ostamaan itselleen aurinkorasvaa ja neuvoimme hänelle minkä kadun kohdalta hänen pitää tulla rannalle jotta löytää meidät. 

Kiinalaisen rantamakoilu jäi kuitenkin vain haaveksi, sillä hän ei ilmeisesti muistanut oikeaa katua vaan harhaili koko iltapäivän meitä etsien. Meillä muilla oli kuitenkin mukavaa ennen kuin tajusimme että kiinalaisella kestää turhan kauan. 

Otimme tsekkiläisen kanssa toisistamme kuvia rannalla ja osa niistä on niin… höm… ”taiteellisia” että niitä ei ehkä kannata tänne laittaa. Ranskalainen kertoili viikostaan perheensä kanssa. Hän näki muun muassa Kennedy Space Centerin, joka on siis NASAn museo/turistinähtävyys. Paikka kuulostaa todella hienolta ja haluaisin ehdottomasti käydä siellä.

Lopulta noin kolmen-neljän maissa luovutimme kiinalaisen suhteen ja sovimme tapaamispaikan vähän helpommalta alueelta kuin rannalta. Lopulta olimme siis kaikki yhdessä! Tosin ei kauaa…

Legendaarinen Ocean Drive

Kolme amigoa

Rahankeräys kodittomille.

Uuden vuoden baari päivänvalossa.

Kävimme laittamassa autoon lisää parkkiaikaa ja sitten suuntasimme syömään. Kiinalainen oli tosin tässä vaiheessa niin väsynyt että hän ei jaksanut kävellä autolle, vaan päätti lähteä taas yksin kaupungille! Hän sanoi ettei hänellä ole nälkä eikä halua siksi tulla ravintolaan. Niinpä joskus viiden jälkeen hän tuli ravintolaan kun olimme syöneet ja sitten suuntasimme kaikki yhdessä takaisin autolle. Matkalla törmäsin kahteen, siis KAHTEEN suomalaiseen perheeseen! Ensimmäisiä vain tervehdin ohi kulkiessani kun kuulin omaa kieltäni. Perheen tyttö moikkasi takaisin, vaikkakin vähän pöllämystyneen näköisenä. Toisen perheen kanssa vaihdoin muutaman sanan, sillä olimme menossa samaan suuntaan. Suomen kieli tuntuu oudolta jo pelkästään Skype-keskusteluissa perheeni kanssa, mutta Miamin kuumilla kaduilla se tuntui vielä hullummalta. Kieli ei oikein istunut suuhun kun tilanne tuli niin yllättäen ja kuulostin omasta mielestäni todella typerältä. Niin sitä tottuu toiseen kieleen jo yhdessä lyhyessä kuukaudessa!

Paluumatka oli aika jännittävä koska kiinalainen ajoi Clewistonista eteenpäin sen jälkeen kun oli palautettu navigaattori sinne. Matkaa piti olla enää maksimissaan puoli tuntia. Lopulta harhailimme jossain huitsinnevadassa kymmeneltä illalla ja pääsimme oikealle reitille vasta kun tsekkiläinen tarttui rattiin. Olimme siis kotona suunnilleen puoli yhdeltätoista ja matka kesti kahden ja puolen tunnin sijaan yli neljä tuntia.

Reissu oli kokonaisuudessaan ihana! Mahtava irtiotto arjesta ja töistä. Keskiviikkoaamu olikin aika ikävä kuten kuvitella saattaa, mutta sain silti aika hyvin töitä tehtyä. Oikeastaan liiankin hyvin, sillä tänään torstaina sitä duunia onkin ollut paljon vähemmän.