Viimeinen viikonloppu (Miten tämäkin pääsi yllättämään?)

Viime viikonloppu oli mahtava ja asianmukainen lopetus tälle seikkailulle. 

  

Perjantaina menimme katsomaa rodeota ja sehän oli valtavan jännittävää! Tämän  jälkeen menimme baariin, joka oli täynnä rodeon jälkeisiä juhlijoita. Top Draw kuhisi porukkaa ja rodeon jälkimainingeissa ihmiset olivat sen verran iloisella mielellä, että eräs ratsastajista kirmasi hevosellaan baarin läpi! Tapasimme ryhmän paikallisia nuoria jotka eivät olisi millään uskoneet, että LaBellessä asuu näin monta eurooppalaista.

Mowi Wowi!

Lauantain vietimme Swamp Cabbage Festivaleilla eli LaBellen suurimmassa vuosittaisessa tapahtumassa. Edellisen illan juhlinta tuntui vielä kropassa, joten alkuiltapäivän keskityin vain lipittelemään mahtavia Maui Wowi –smoothieita jotka olivat kylmiä ja maukkaita. Pääsimme seuraamaan vyötiäiskilpailuja ihan lähietäisyydeltä, sillä tsekkiläisellä on yhteyksiä paikalliseen Rotary-yhteisöön joka järjestää vyötiäiskilpailut joka vuosi.  

Vyötiäiset eivät oikeastaan juokse vaan lähinnä vaeltavat kohti maaliviivaa.

Jokaisella vyötiäisellä oli numero vedonlyöntiä varten, tällä kertaa maaliin lyllersi ensimmäisenä numero kuusi.

Ostin myös vielä vähän tuliaisia ja seurasimme kun ystävämme Charlotte tanssi eräänlaista amerikkalaisen rivitanssin ja steppauksen välimuotoa.

Iltapäivän kääntyessä auringonlaskuksi minä, saksalainen ja tsekkiläinen suuntasimme kaupan kautta kotiin ja teimme pitsaa.

Sunnuntaina toinen amerikkalainen tuttumme Steve (mies joka kutsui meidät illalliselle viime viikon keskiviikkona) vei meidät Ft. Myersiin rannalle. Laitoin jo ruskettuneelle hipiälleni suojakertoimen 30 aurinkorasvaa hyvissä ajoin ennen lähtöä, emmekä viettäneet rannalla kuin reilut kolme tuntia, mutta silti onnistuin polttamaan itseni mukavasti selästä, rinnasta sekä vähän naamasta.

Ranta ei ollut myöskään mitenkään mukava. Vedessä oli jotain vikaa (epätavallisen lämmintä vuodenaikaan nähden, ehkä) sillä ranta oli täynnä kuolleita pikkukaloja ja siellä haisi aika ikävälle. Muutenkin paikka oli liikaa rumaa kaupunkiranta-tyyppiä minun makuuni, mutta olin silti iloinen että pääsin näkemään myös tämän paikan vielä ennen lähtöä.

 

---

Tuntuu kuin vasta muutama viikko sitten olisin nukkunut ensimmäistä yötäni LaBellessä ennen ensimmäistä työpäivääni ja yrittänyt rauhoitella itseäni jotta saisin unen päästä kiinni.

 Eilen maanantaina makasin samassa sängyssä ja samassa talossa mutta vähän erilaisena ihmisenä – vajaat kolme kuukautta myöhemmin. Tällä kertaa edessä oli kuitenkin viimeinen työpäivä. Mietin kuinka paniikissa olinkaan ennen ensimmäistä päivää. Olin vihdoin tajunnut, mihin olin ryhtymässä. Matkustamisessa on se huono puoli, että kun viettää useamman yön tien päällä, niin pysähtyminen tuntuu todella oudolta ja vähän ikävältäkin.

Nyt tuo täsmälleen sama huone ja sama talo ovat kuitenkin erilaisia: ne ovat koti ja muut talossa nukkuvat ovat ystäviä, eivät ventovieraita.